Skip to main content

2 OPPIALA

PERINTÖOSA

  • Tempaa mukaansa
  • Huomattavasti vaihtelua milloin tutkimus alkoi
  • Valtioteoria 
  • Marx, Hegel, Locke ja Montesquieu vaikuttivat valtioteorian kehitykseen
  • Hobbesille tarjosi Englannin sisällissota kauhuhavaintoja->kirjoittaja inspiroitui kirjoittamaan Leviathan -teoksen, joka julkaistiin 1651->teoreetikot  alkavat käsitellä yhteiskuntasopimusta ja luonnontilaa->valtioidenvälinen anarkia -käsite muodostuu lähtökohdaksi kansainvälisten suhteiden nykyaikaiseksi teoriaksi 
  • Uusiin oloihin sovelletaan aiempaa tietoa; ei muuta tehtävää 1900-1950
  • Perustava vaikutus oppialaan anarkiopilla, vaikka sen pätevyys on kyseenalaistettu
  • Biljardivertaus, jonka kiteytti Wolfers havainnollistaen ajatustapaa, joka liittyy anarkiaopin perintöön ja yhtenäisvaltion ja valtiovallan ideaan
  • Perinteet, jotka juontavat juurensa antiikkiin ja keskiaikaan, muovasivat idealismin ja realismin eli kantasuuntaukset
  • Moraaliton valtakamppailu Thukydidesin analyysissä Peloponnesolaissodista, mikä on ensimmäinen realistinen tutkimus
  • Platon on idealistisen valtio-opin kiistaton kantaisä
  • 1800-luvulla esiin marssi moderni kansainvälisyysajattelu sekä sosialismin ja liberalismin nousu ja Ranskan suuri vallankumous, mitkä vahvistivat idealistista näkemystä
  • Idealismista ja realismista oppiala lähtee liikkeelle ainoastaan harhaanjohtavasti
  • Positiivisen oikeuden laadintaan ja luonnonoikeuden ideaan nojasi maanläheinen näkemys, jonka tarjosivat 1500-luvulla Suarez, Genili ja Vitoria, 1600-luvulla Putendorf ja Grotius ja 1700-luvulla de Vattel, jotka olivat peruistanlaskijoita kansainvälisen oikeuden opille, joka alkoi humanismin ja renessanssin myötä
  • Historiantieto koskee sodankäyntiä ja diplomatiaa perinnöltään
  • Sotatieteen ja strategian tutkimuksen panivat alulle Sun Wu, Lordi Shang ja Mencius Kiinassa, Kautilya Intiassa ja Caesar ja Thukydides antiikissa
  • Tutkimuspolitiikan haara geopolitiikka 1910 syntyi sotatieteen poliittisen maantieteen perinnöstä
  • Ulkopolitiikan perustyyppi -käsitys vakiintui vanhastaan
  • Ennen nykyaikaisen oppialan syntyä käsitys valtiosta oli jo olemassa
PÄÄSUUNTAUKSET TUTKIMUKSISSA JA TEORIOISSA

  • Tulkinnanvarainen oppihistoria
  • Pääluokat tekijöistä, jotka vaikuttivat oppialan kehitykseen:
  1. Keskustelu oppialan sisällä
  2. naapuritieteissä tapahtunut kehitys
  3. keityssuunta tieteenfilosofiassa
  4. kehitys kamppailussa ideologien välillä
  5. muutos kansainvälisessä politiikassa
  •  Häilyvyys luontainen leimaava traditioille, lähestymistavoille ja koulukunnille; ei syntynyt suuntauksia, jotka olisivat kiinteitä
  • Kiteytetyt pääsuuntaukset
  1. 1890-1910 suuntaukset
  2. 1918-1939 laskeva idealismi
  • Menetelmät traditionaalisia, jotka omaksuttiin moraalifilosofiasta, kansainvälisestä oikeudesta, historiasta ja valtioteoriasta
3. 1949-> valtasuuntana idealistinen tutkimus ja tieteisopiksi kehittynyt realismi
  • Realismin alle ei hautautunut idealismi, vaikka se jäikin alakynteen
4. 1949-> traditionaalisen otteen edelle noussut esiintyöntynyt systeemiteoria ja behavioralistinen tutkimusote
  • Mittavissa olevat ja havainnoitavat asiat huomion keskipisteenä seurauksena ihanteista, jotka vallitsivat moderneissa luonnontieteissä
  • Etualalle nousi metodologiset lähtökohdat, koska behavioralismi
  • Luonnontieteestä ja filosofiasta peritty idea järjestelmästä, läpimurto järjestelmäteoreettiselle ajattelulle osa modernoitumista
  • Päätöksentekoteoria sovelsi syöte-tuote -ajattelua 1955 alkaen, mikä mullisti ulkopolitiikan teorian
  • Virallinen päätöksentekijä valtiossa oli valtio. Vittu mikä oivallus, Snyder
  • "System and Process in International Politics" -väikkärissä 1957 esitti Kapla  avauksen holistiseen teoriaan
  • Maailmankapitalistisa kehitystä tarkastelee "maailmanjärjestelmäteoria", uusmarxilaista paskaa
  • Englantilainen koulukunta
5. 1969-> behavioralismin edelle työntyy jälkibehavioralistinen tutkimusote
6. 1969-1971-> vakiintuu ja nousee kompleksisten keskinäisriippuvuuksien teoria
  • Uusiin oloihin mukautettiin kantasuuntausta, ei haastaa realismia Nyen ja Keohasen ajattelu, vaika siltä aluksi vaikutti
7. 1979-> uusrealismin muodossa realismin come-back
  • Buzanin tutkimus
  • Kohde ei enää niin selkeä 
8. 1981-> maailmanjärjestys uudistuu neoliberalistisen institutionalismin muodossa; idealismin come-back
  • Eroa vaikea nähdä hallinnan ja regiimitutkimuksen välillä
9. 1989-1991-> kriittis-reflektiivisten ja neoneo-synteesien haaste

  • Asiasta nimitti Mr. Waever neoneo-synteesi, jonka muodostivat toisiaan lähentyneet neoliberalismi ja neorealismi
  • Konstruktivisteiksi ymmärtävät tutkijat, jotka ovat orientoituneet kriittis-reflektiiviseen suuntaan
  • Sillanrakennukseen taipuvat konstruktivistitkin, vaikka jännitteitä vallitsee kriittis-reflektiivisten ja neoneo-tutkimussuuntauksen välillä
  • Konstruktivismina saatetaan pitää myös tietyllä tavalla kriittis-reflektiivistä suuntausta ja lingvististä postmodernismia, joka on lähtöisin Ranskasta
  • Jako behavioralismin ja traditionalismin välillä muistuttaa normaalin tieteenm jka krititis-reflektiiviseen jakoa
10. Nouseva suuntaus: globalismi

  • Globalistinen tarkastelutapa haki vaihtoehtoa alue- ja valtiokeskeiselle tutkimukselle, mikä leimasi kirjallisuutta, jota tuotettiin kiihtyvällä vauhdilla vuodesta 1969 lähtien
  • Uusi suunta on kilpaileva, mikä on ymmärrettävä
  • Kahtiajako lobalismissa:
    • Tutkitaan globalisaaiota
    • Ongelmalähtöinen globalismi eli tutkimus lähtee globaaliongelmista
  • Käsittelymahjdollisuudet, maailmnalaajuiset ongelmien aiheuttajat huomioidaan ongelmalähtöisessä globalismissa
  • Ylenmäärin ei kuitenkaan tule korostaa jakoa
  • Laskut ja nousut tutkimussuuntauksissa, jotka ovat merkittävimmin vaikuttaneet politiikan yleiseen kehittyneisyydeen
  • Amerikan panos voimakkaan korostunut, mahdoton käsitellä ilman sitä todellista kehitystä kansainvälisissä suhteissa nykyään

 

Comments