14. Ryhmät, mielenkiinnot ja liikkeet

Poliittisen vuorovaikutuksen rakenteen muuttuivat 1900-luvulla ryhmien ja mielenkiintojen organisoiduttua huomattavaan asemaan

 Ryhmäpolitiikka

• Sidosryhmät, kuten poliittiset puolueet, muodostavat yhden tärkeimmistä yhteyksistä hallituksen ja hallittavan välille nyky-yhteiskunnassa 
• On vaikea tunnistaa ensimmäinen ryhmä

Ryhmien tyypit

• Ryhmien määrittelyä ja luokittelua koskeva tehtävä on täynnä vaaroja, kun otetaan huomioon ryhmien imperialistinen luonne ja niiden monimuotoisuus
• Sekaannus johtuu siitä, että tällä alalla toimivien poliittisten tutkijiden keskuudessa ei ole sovittua terminologiaa
• Ryhmät voidaan kuitenkin luokitella kolmeen tyyppiin:
• Yhteisölliset ryhmät
• Institutionaaliset ryhmät
• Ryhmittymät

1. Yhteisölliset ryhmät

• Yhteisöllisten ryhmien pääominaisuus on se, että ne liitetään yhteiskunnalliseen kudokseen siinä mielessä, että niiden jäsenyys perustuu syntymään eikä rekrytointiin

2. Institutionaaliset ryhmät

• Institutionaaliset ryhmät ovat ryhmiä, jotka ovat osa hallituksen koneistoa ja yrittävät vaikuttaa koneeseen sen kautta
• Institutionaalisilla ryhmillä ei ole vain merkitystä pelkästään epädemokraattisissa järjestelmissä

3. Ryhmittymät

• Ryhmittymät ovat niitä jotka on perustettu niiden ihmisten toimesta, jotka jakavat yhteisen, mutta rajoitetun tavoitteen
• Sidosryhmillä on erilaisia muotoja ja kokoja
• Kaksi yleisintä luokittelua ovat
• Poikkileikkaus- ja myynninedistämisryhmät
• Sisäpiiriläiset ja ulkopuoliset ryhmät

• Poikkileikkausryhmät ovat olemassa ryhmien etujen edistämisen tai suojelun vuoksi
• Myynninedistämisryhmät on perustettu edistämään yhteisiä arvoja, ihanteita tai periaatteita
• Vaihtoehtoinen luokitus perustuu ryhmän asemaan, joka vallitsee suhteessa hallintoon ja strategioihin, joita he ovat ottaneet käyttöön. Sisäpiiriryhmät nauttivat säännöllisesti etuoikeuksista, tavallisesti vakiintuneista julkishallinnon saavutuksista, rutiinivaltioiden kuulemisen tai edustuksen kautta valtion elimissä
• Toisaalta ulkopuoliset ryhmät eivät ole joko kuulleet hallintoviranomaisia tai ne ovat kuulleet vain säännöllisesti eivätkä yleensä ole ylemmän tason edustajia

Ryhmäpoliittiset mallit

• Jotkut kommentaattorit uskovat, että ryhmän politiikan malli ja merkitys ovat peräisin kokonaan kaikista poliittisista syistä ja erityisistä tekijöistä
• Kaikista vaikutusvaltaisimmat näistä malleista ovat
• Moniarvoisuus
• korporatismi
• uusoikeisto

1. Pluralistinen malli

• Pluratlistiset teoriat tarjoavat kaikkein myönteisimmän kuvan ryhmäpolitiikasta
• Innostus ryhmille kiinnostuksen kohetina olevina aineiden ja aggregaattien lisääjänä vahvisti käyttäytymismallin leviäminen 50-luvulla ja 60-luvun alussa
• Moniarvoisesta näkökulmasta ryhmäpolitiikka on demokraattisen prosessin varsinainen asia
• Tätä erittäin optimistista näkemystä ryhmäpolitiikasta ovat kritisoineet voimakkaasti elitistit ja marxilaiset

2. Korporatistinen malli

• Yhteiskuntatyökalyumallit poikkeavat moniarvoisuudesta, koska ne pyrkivät jäljittämään tiiviimpää yhteyttä, jotka ovat kehittyneet teollistuneissa yhteiskunnissa ryhmien ja valtion välillä
• Toiset taas katsovat, että korporatismi on geneettinen ilmiö, joka johtuu taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen implisiittisistä taipumuksista ja siten uskoo, että se on jossain muodossa tai toisessa ilmeistä kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa
• Pitkälle kehittyneissä kapitalistisissa valtioissa tapahtunut, erityisesti 60- ja 70-luvuilla ilmaantuva korporatismin ajaminen on herättänyt syviä epäilyksiä eturyhmien roolista ja voimasta
• Toinen ongelma on se, että toisin kuin moniarvoinen malli, korporatismi kuvaa sidosryhmiä hierarkkisesti johdettuina hallitsevan johtajan käsin, joka ei ole suoraan vastuussa jäsenille

3. Uusoikeistomalli

• Uuden oikeiston vastakkaisuus sidosryhmiä kohti johtuu ideologisesti yksilöllisyydestä, joka sijaitsee uusliberaalisen talouden ytimessä
• Palkankorotus on siis yleishyödyllistä, koska työntekijät, jotka eivät ole liiton jäseniä tai jotka päättävät olla kärsimättä palkkasaatavan editämisestä, hyötyvät yhtä hyvin ammattiliiton jäsenistä kuin ne, ketkä eivät
• Tätä analyysiä kehitettiin edelleen Olsonin myöhemmässä työssä, The Rise and Decline of Nations, joka edisti jyrkkää kritiikkiä kiinostusryhmäaktiiveihin, koska se oli tärkein tekijä tiettyjen valtioiden hyvinvoinnille tai taloudelliselle epäonnistumiselle

Ryhmäpolitiikan kuviot

Kuinka tärkeitä ryhmät ovat?

• On yleisesti hyväksytty, että sidosryhmäaktiviteetti liittyy läheisesti taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen
• Tärkeimmät tekijät, jotka määräävät ryhmän vaikutuksen:
• poliittinen kulttuuri
• instituutioiden rakenne
• puoluesysteemien luonne
• yleisen järjestyksen tyylin luonne

• Poliittinen kulttuuri on ratkaiseva kahdesta syystä:
• 1. Se määrittää, katsotaanko sidosryhmät oikeutetuiksi tai laillisiksi toimijoiksi riippumatta siitä, onko heidän muotonsa ja vaikutuksensa sallittu ja kannustettu vai ei
• 2. Se vaikuttaa ihmisten halukkuuteen muodostaa/liittyä järjestäytyneideen ryhmään tai osallistua ryhmätyöskentelyyn

• Pluralistiset järjestelmät eivät toisaalta salli ryhmäpolitiikan sallimista, vaan rohkaisevat ja jopa joissakin tapauksissa vaativat sitä
• Sitä vastoin eräissä Euroopan valtioissa järjestäytyneitä etuja pidetään epäilyttävinä
• Hallinnon institutionaalinen rakenne on selvästi kiinnostava sidosryhmätoiminnassa, koska siinä määritetään poliittisten prosessien käyttömahdollisuudet
• Yhdysvaltain hallitus on toisaalta hajanaista ja hajautettua
• Poliittisten puolueiden ja eturyhmien suhde on aina monimutkainen
• Eturyhmien kuvioihin vaikuttaa myös puoluejärjestelmä
• Lopuksi ryhmätoiminnan taso vaihtelee suhteessa yleisen järjestyksen muutoksiin, erityisesti siihen, missä määrin valtio osallistuu taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elämään
• Ruotsin järjestelmä on klassinen esimerkki tästä: etyryhmät ovat olennainen osa Ruotsin poliittista skeneä kaikilla tasoila

Kuinka ryhmien käyttäytyminen vaikuttaa?

• Etyryhmillä on käytössään laaja valikoima taktiikoita ja poliittisia strategioita. Tutkimukset sisälsivät seuraavat:
• Julkinen myötätunto ryhmälle ja sen tavoitteille
•  Jäsenyyden tai aktiivisen tukikohdan koko
• Sen taloudellinen vahvuus ja organisointikyky
• Sen kyky käyttää seuraamuksia, jotka jotenkin haittaavat tai häiritsevät hallitusta
• Henkilökohtaisia tai institutionaalisia yhteyksiä, joita se voi johtaa poliittisille puolueille tai hallituksen elimille

• Liiketoimintaryhmät ovat luultavasti todennäköisempiä kuin esim. ammattiyhdistykset tai ammattijärjestöt ryhtymään ammattialoittajiin tai kalliiden julkisten kampanjioden järjestämiseen, sillä heillä on yksinkertaisesti taloudelliset valmiudet tehdä niin. Tärkeimmt saatavilla olevat kanavat ovat:
• byrokratia
• kokoonpano
• tuomioistuimet
• poliittiset puolueet
• joukkotiedotusvälineet
• ylikansalliset elimet

• Kaikissa valtioissa etujärjestötoiminta keskittyy byrokratian poliittisen päätöksenteon keskeisenä toimielimenä
• Tässä tärkeä suhde on yleensä vanhempien byrokraattien ja johtavien liike- tai teollisuusetujen välillä
• Kokoonpanon kautta käytävä vaikutus, jota kutsutaan usein lobbaukseksi, on toisiksi tärkein etujärjestöaktiviteetin muoto
• Poliittiset verkostot ovat myös kehittyneet toimielinten välisten yhteyksien kautta lainsäätäjien ja asianomaisten ryhmien ja etujen välillä
• Järjestelmissä, joissa tuomioistuimet eivät kyseenalaista lainsädäntöä ja harvoin hallitsevat toimeenpanotoimia, oikeuslatokselle keskittyvä keskittymäaktiviteetilla on vain vähäinen merkitys
• Etujärjestöjen paine kohdistuu usein poliittisiin puolueisiin
• Tärkeimmät keinot, joiden kautta ryhmät vaikuttavat puolueisiin, ovat kampanjan rahoituksen kautta, ja ne toimet, joita he toivovat saavuttavansa, ovat selkeitä: "hän joka maksaa pepperin, soittaa laulua"
• Hyvin erilaisia menetelmiä käyttävät ryhmät, jotka pyrkivät vaikuttamaan epäsuorasti hallitukseen näiden joukkotiedotusvälineiden ja yleisen mielipidekamppanjoiden kautta
• Kuitenkin myynninedistämis- ja syy-ryhmien mahtava nousu alkoi 60-luvulta lähtien on nähnyty uusia aktivistipolitiikan tyylejä, joita harjoittavat rauhanaktivistit, ympäristölliset lobbaajat, eläinkokoukselliset ryhmät, liikennevastaavat jne
• Viime vuosikymmenen jälkeen eturyhmätoiminta on sopeutunut yhä enemmän globalisaation vaikutuksiin ja ylikansallisten elinten vahvistamiseen
• EU:n jäsenmaiden alakohtaiset eturyhmät ovat myös sopeutuneet siihen, että useilla politiikan päätökset tehdään EU-instituuteissa, eikä kansallisissa

Sosiaaliset liikkeet

• Kiinnostus sosiaalisiin liikkeisiin on herättänyt ns. uusia sosiaalisia liikkeitä 60-luvulta lähtien: naisten liike, ympäristö- tai vihreä liike, rauhanliike jne.

Uusi sosiaalinen liike

• Mikä on uutta 1900-luvun lopulla syntyneissä sosiaalisissa liikkeissä? Siinä missä perinteisemmät vastaajat olivat alistuneita tai epäedullisten liikkeiden liikkeitä, nykyiset yhteiskunnalliset liikkeet ovat yleisemmin houkutelleet nuoria, paremmin koulutettuja ja suhteellisen varakkaita
• Laaja-alaisessa mielessä ideologian asenne liittyy uuteen vasemmistoon: se hallitsee vallitsevien yhteiskunnan tavoitteisiin ja poliittisiin tyyppeihin ja käsittää libertaarit pyrkimykset, kuten henkilökohtaisen täyytymisen ja itsensä ilmaisemisen
• Lopullinen ero perinteisen ja uusien yhteiskunnallisten liikkeiden välillä on, että jälkimmäisellä on yleensä organisatorisia rakenteita, jotka korostavat hajauttamista ja osallistavaa päätöksentekoa ja ovat siten kehittäneet uusia muotoja aktivismiin
• Uuden sukupolven sosiaalisten liikkeiden syntyminen uusia aktivismitylejä kohtaan on muuttanut huomattavasti liikkeiden luonnetta ja merkitystä
• Sosiaalisten liikkeiden vaikutusta on kuitenkin vaikeampi arvioida kuin poliittisten puolueiden tai eturyhmien vaikutusta
• Ympäristöliike on tuonut samanlaista polittis-kulttuurillista muutosta: ne ovat vaikuttaneet ympäristöasioiden esilletuontiin

Yhteenveto

• Etu- tai painostusryhmä on järjestynyt yhdistys, jonka tarkoituksena on vaikuttaa hallituksen poliittikkoihin tai toimiin
• Ryhmäpolitiikka on ymmärretty lukuisilla tavoilla
• Järjestäytyneet ryhmät hyödyttävät poliitista järjestelmää useilla tavoilla, mm. edustuksen vahvistaminen, keskustelun edistäminen, poliittisten osallistujien laajentaminen ja valtiovallan valvominen
• Etyryhmät vaikuttavat eri tavoilla, mm. byrokratia, kokoonpano, tuomioistuimet, tiedotusvälineet, puolueet ja kansainväliset toimielimet
• Etyryhmillä on käytössään laaja valikoima taktiikoita ja poliittisia strategioita
• Kansanliike on kollektiivinen elin, jossa on paljon sitoutumista ja poliittista aktivistmia, joka ei välttämättä perustu muodollisiin järjestöihin